Kissanpoikia

Olemme vitkutelleet blogin virallista lopettamista. Pennut ovat lentäneet pesästä, eikä Suloakaan voi enää kovin lapselliseksi kutsua. Kirjoitankin tästä lähin kissojen kuulumisista blogissani Kissanpäiviä. Kiitokset kaikille lukijoillemme, jotka jaksoivat seurata kissanpoikia vaihtelevasta päivitystahdista huolimatta!

Olemme iloksemme saaneet kuulla, kuinka Harmo ja Helmi ovat sopeutuneet uuteen kotiinsa. Hyvin on tuntunut menevän. Mikä parasta, kissat saivat uudet, hienot nimet. Harmosta tuli Ninja ja Helmistä Shinobi. Kissojen uusi emäntä kertoi, että nimet tarkoittavat suunnilleen samaa. He halusivat kuulemma jatkaa japanilaista nimiperinnettämme :-)

Ninja ja Shinobi ovat varmasti tyytyväisiä uusiin nimiinsä, sille ne kuvaavat hyvin sitä, minkä harmaat yön hiipijät osaavat parhaiten: väijymistä!

Tässä vielä toinenkin viimeviikkoinen kuva Sulota ja Tiikeristä. Kissat viihtyvät hyvin ikkunalaudalla verhon takana, josta ne voivat katsella etupihan liikennettä. Sulo kuiskaa jotain Tiikerin korvaan: ehkä siili on taas tullut piilostaan?

En tiedä, onko Sulolla ikävä Tiikeriä, mutta meillä ainakin on. Näin suloisesti nukkuivat sisarukset yhdessä vielä viime viikolla.

Tänään Harmo ja Helmi matkaavat uuteen kotiinsa. Lisää kuvia luvassa myöhemmin.

Voi haikeutta! Ensimmäiset pennut lähtivät uuteen kotiinsa, joka sijaitsee vain noin kilometrin päässä. Pennut lähtivät matkaan reippaina, vaikka eivät rassukat tainneet ymmärtää, että emo ja sisarukset jäivät taakse. Eivät ne varmaan ehdi kaivatakaan, sillä uudessa kodissa on paljon jännittävää tutkittavaa. Veikkaanpa, että Myy on jo pudottanut kukkaruukun tai ainakin roikkunut verhoissa!

Harmon ja Helmin vuoro on keskiviikkona. Onneksi Sulo jää meidän elämäämme sulostuttamaan.

Toivottavasti kuulemme vielä pikkuisten toilailuista uusissa kodeissaan!

Täällä Kumpulassa näkyy jonkun verran vapaana juoksevia kissoja. Nori kulkee kaupungissa vain valjaissa, mutta vanhempieni luona maalla kissamme saa nauttia ympäröivästä metsästä ilman valvovaa silmää.

Kiistelin taannoin kaverini kanssa kissojen oikeuksista. Kissaa kohtaavista vaaroista suurin taitaa nimittäin olla ihminen. Hämmästyttävän moni pelkää, inhoaa tai jopa vihaa kissoja. Jotkut menevät niinkin pitkälle, että tappavat omalle alueelleen tulevat lemmikit. Esimerkiksi Norin Laitilassa asuva kasvattaja kertoi, että häneltä oli salaperäisesti "kadonnut" parikin kissaa paikallisen loukuttajan ansoihin.

En nyt käy tässä erittelemään, miksi joillekin kissa edustaa ruumiillistunutta pahaa. Itselleni on kuitenkin sanomattakin selvää, että mitään eläintä, suurta tai pientä, ei saa turhan päiten tappaa. Tässä vielä lainaus Suomen eläinsuojeluliiton nettisivuilta:

"Oman pihan ulkopuolella kulkevaa kotikissaa ei saa tappaa. Ainoastaan villiintyneen kissan saa tappaa — lain sallimia keinoja käyttäen — se jolla on metsästysoikeus alueella. Kotikissa ei ole villiintynyt kissa, vaikka se vaistojensa mukaisesti välillä metsästäisi. Kotikissan tappaminen on rikos, ja siitä voi tehdä rikosilmoituksen."

Saimme äidiltä autokyydin eläinlääkärille, mikä oli hyvä, koska pentulaatikko painoi aika lailla. Rontteja! Eläinlääkärinä oli hieman hössö nainen sen mukavan sedän sijaan, joka yleensä hoitelee potilaat. Pennut käyttäytyivät hyvin, mitä nyt hyppivät alas lattialle tutkimaan paikkoja. Toimme ne rokotettavaksi vuorotellen.

Norilta irtosi karvaa taas valkoisen paitani peitteeksi. Sen maha on viime aikoina alkanut huolestuttavasti pullistua, joten kysyin eläinlääkäriltä, voisiko Nori odottaa jo toista pesuetta. Nori on imettänyt koko ajan ahkerasti, eikä ole osoittanut kiiman merkkejä. maallakin se on vain käynyt pikaisesti kääntymässä. Tädin tuomio oli kuitenkin "kyllä se taitaa olla tiineenä". Mutta kokeiltuaan Norin mahaa hän ottikin diagnoosinsa takaisin, tosin ihan puhtaita papereita Nori ei kuitenkaan saanut. Toivottavasti uutta pesuetta ei ole tulossa, koska äiti-kissa tarvitsisi kipeästi jo lepoa!

Hätäisen diagnoosin sai myös Sulo-kissa, jonka vilkkuluomet ilmestyivät pari päivää sitten esiin. "Se voi olla kytevä virus, joka puhkeaa tappavaksi taudiksi myöhemmin". Toivottavasti ei nyt sentään, varsinkin kun Sulo on yhtä reipas kuin muutkin perheenjäsenet :-/ Huoli kuitenkin jäi jäljelle tästä eläinlääkärikeikasta.

Pikku-kissat eivät vielä tiedä, mitä jännityksiä tänään onkaan luvassa. Illalla nimittäin matkustetaan koko perheen voimin Karhupuiston eläinlääkäriin, jossa pennut rokotetaan. Norikin saa uusintarokotuksen. Katsotaan, onko Helmi kokeneena eläinlääkärikävijänä muita rauhallisempi. Onneksi eläinlääkärisedän Feliway-suihke tehosi ainakin viime kerralla.

Raportoin myöhemmin, miten keikka sujui.

Ylväs kissapatsas tähyää kaukaisuuteen.

Kuuman päivän siestaa vietetään mukavasti futonsohvalla. Vain hetki aikaisemmin pienet riiviöt taistelivat raivoisasti uusien verhojen kanssa.

Kaksimetrinen Lundia-hylly ei tarjoa riittävästi haastetta taitavalla kiipeilijälle.

Katselin pitkästä aikaa pentujen kuvia aina syntymän hetkeltä tähän päivään. Kyllä siinä tippa tuli silmään, sillä etenkin pentujen syntymä on elämäni hienoimpia tapahtumia. Meillä on paljon uusia kuvia, mutta helle ja muuttopuuhat ovat laiskistaneet isäntäväen täysin. Josko sitä tänä iltana ehtisi! Ajattelin vanhoja kuvia selatessani, että laitan tänne vielä koosteen ennennäkemättömiä kuvia. Ehkäpä sen aika koittaa, kun uudet omistajat hakevat pennut uusiin koteihin. *nyyh*

Pennut ovat kasvaneet valtavasti ja ovat nyt luovutusiässä. En voi kuin ihailla niiden taitavuutta ja nokkeluutta, mutta samalla pikku-riiviöt aiheuttavat paljon päänvaivaa. Esimerkiksi tänään yritin silittää uusia verhoja ja ripustaa ne 30 asteen helteestä huolimatta. Pennut äkkäsivät heti, mistä oli kyse. Ne pyörivät verhomytyissä, varastivat verhoklipsuja, vetivät kuuman silitysraudan johdosta, yrittivät karata parvekkeelle jne. Jouduin vähän murisemaan niille, kun vihdoin paikallaan roikkuvissa verhoissa roikkui myös pari kissaa, jotka olivat jo vetäneet herkän kankaan kurttuun.

Nyt pienet riiviöt ovat muuttuneet suloisiksi herrantertuiksi, jotka nukkuvat autuasta kissanunta kuin eivät koskaan olisi pahojaan tehneetkään. Tiikeri nukkuu kukkaruukussa, Myy ikkunalaudalla verhon takana, Harmo oven edessä ja Sulo ja Helmi eteisen lattialla. Veikkaan, että kohta illuusio haihtuu ja kissat alkavat riehua ympäri asuntoa. Viimeistään Ismon tulo kotiin herättää ne yrittämään karkaamista ulos Kupulan yöhön...

Ulkoilu oli kivaa, mutta kovin kauaksi pienet kissat eivät uskaltaneet lähteä. Nori piti jatkuvasti tarkkaa vahtia pentujensa perään. Myy ja Harmo kiipesivät toisella ulkoilukerralla puuhun yli puolentoista metrin korkeuteen, ja jokainen pentu kokeili muurahaisten metsästystä pihan kiveykseltä. Yksikään kissa ei kuitenkaan lähtenyt yksin sooloilemaan, vaan pentue pysyi tiiviisti yhdessä.

Kissojen retkeen maaseudulle sisältyi myös aivan uudenlainen ajanviete: ulkoilu! Pennut pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään maistamaan ulkoilmaelämän iloja. Kolme rohkeinta pentua -- Sulo, Myy ja Helmi -- olivat etunenässä menossa ulos, kun taas Harmo ja Tiikeri eivät uskaltautuneet luonnon armoille vielä ensimmäisessä aallossa. Jopa urhealla kolmikolla vierähti hetki portailla emännän jalkojen juurella rohkeutta kerätessä!

Maalla oli mukana filmikamera ja mustavalkoista filmiä, joten kuvat ovat hetken aikaa ilman värejä.

Blogissa on ollut taas hurjan pitkä päivitystauko. Aika on mennyt muuttotouhuihin. Tänään sitten kannoimme tavarat uuteen kotiin, mutta kissaperheen lähetimme siksi aikaa maalle äidin hoiviin. Nori huomasi, kun otin kuljetuslaatikon esiin. Sen korvat luimistuivat, eikä aikaakaan, kun kissaa ei näkynyt enää missään. Lopulta löysin sen lymyilemästä sohvan alta!

Helleaalto koettelee myös kissoja. Ikkunalauta on koko asunnon viilein paikka, ja sekä pennut että emo hakeutuvat sinne nukkumaan ja loikoilemaan.

Ikeasta ostettu keittiön työskentelytaso on kissojen suosiossa. Ne väijyvät paperikorissa, loikoilevat tason päällä ja pudottelevat keittiövälineitä laatikoista. Yöllä kuuluu kova rapina, kun sisarukset taistelevat korkeimmasta paikasta.
Kuvassa Myy, Tiikeri ja Helmi.

Sulo-kissa on valtavan iso rontti. Se on myös yhdessä Myyn kanssa parhaiten ihmisten kanssa viihtyvä pentu, ja näyttää siltä, että siitä tulee vielä varsinainen sylikissa.

Sulo nukkuu ehkä eniten kaikista pennuista. Voimakas kasvu vaatii paljon lepoa. Vastineeksi Sulo myös leikkii väkevästi. Kun Sulo juoksee, tanner tömisee!

Helmi alkaa olla antibioottien ansiosta jo paremmassa kunnossa. Tuhinaa kuuluu yhä, mutta hengitys tuntuu muuten sujuvan varsin vaivattomasti. Lääkkeetkin ovat alkaneet maistua paremmin, kun kissan olo on turvallisempi niiden syömisen aikana. Aluksi käytetty tekniikka "kissa pyyhkeen sisään ja antibiootti suuhun" stressasi selvästi Helmiä liikaa. Nykyinen "maanitellaan ja juostaan perässä lääkepipetin kanssa" stressaa enintään isäntää ja emäntää.

Teimme myös periaatepäätöksen, että koska kissanpennut ovat päässeet kuivaruoan makuun, lopetamme älykalliiden herkkuruokien syöttämisen Norille. Aikaisemmin olimme vähän huolissamme, että pennut eivät saisi tarpeeksi ravintoa, jos Nori ei söisi riittävästi pahanmakuisena pitämäänsä kuivamuonaa. Nyt Norikin joutuu taas totuttelemaan yksinkertaisempaan ruokaan. Toisaalta, kun edellisen kerran päätimme syöttää Norille vain kuivaruokaa, se sai ylipuhuttua meidät lopulta sekoittamaan sille annoksia, joissa oli puolet nappuloita ja puolet eläinkaupasta ostettua superherkkua...

Pikkuisella Helmi-kissalla on ollut kröhää. Tänään kävimme yhdessä eläinlääkärillä, jossa kiltti lääkärisetä kuunteli stetoskoopilla Helmin rintaa. Ja sieltä kuuluikin huolestuttavaa ääntä. Diagnoosina oli keuhkotulehdus.
Nyt Helmi on saanut jo kaksi annosta mansikanmakuista antibioottia. Se parkuu voimallisesti sen jälkeen, kun pahanmakuinen aine on työnnetty sen nassuun. Hyi, miten pahaa! Helmi syö ja juo, leikkii ja juoksee, kuten muutkin. Pieni tuhina kertoo, että kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa. Parane pian, pikkuiseni!